Paimenen kynästä


Ajatuksia seurakunnasta

Tähän kirjoitukseen ei suinkaan ole kirjoitettu kaikkea sitä, mitä Raamatun sanassa on seurakunnasta kirjoitettu, joitakin murusia kuitenkin.


Seurakunta on Kristuksen asettama ja sen perusta on itse Jeesus Kristus. Hän on sen kallio ja ainoa perusta.
Seurakunta, sen jäsenet ja uskoon tulleet ihmiset ovat Herran, ja siksi seurakuntakin on Herran omaisuutta. Seurakunnan nimi ei ole ratkaiseva, vaan se, kuka on seurakunnan todellinen pää.

Seurakunnan Herra, Jeesus Kristus parhaiten tietää mikä seurakunnalle on parasta ja siksi ohjeet ovat Hänen antamiaan. Seurakunnan, eli Jeesukseen uskova saa kulkea Jumalan ja Hänen sanansa ohjeiden mukaan.

Seurakunnan johtaminen:
Apostolit asettivat aina seurakuntaan vanhimmat, jotka olivat miehiä. He nauttivat yleistä luottamusta, ja ennen kaikkea heillä tuli olla Jumalan Hengen suositus seurakunnan vanhimman tehtävään. Seurakuntaa ei johdeta niin kuin yritystä. Ei pidä hallita "herroina" eikä väärällä "MINUN SEURAKUNTANI" -asenteella, vaan asettaa itsensä esikuvaksi Raamatun esimerkin mukaan, ja huolehtia sairaista ja heikoista jäsenistä.
Vanhimman tehtävä ei ole ihmisen korottamista, vaan palvelijana olemista. Onhan kysymyksessä ihmistasolla "MEIDÄN" hengellinen koti, seurakunta.
Vanhimmatkin ovat Jumalan alaisuudessa ja vastaavat toiminnastaan niin Jumalan kuin seurakunnankin edessä.

Seurakunnan jäsenen etuoikeus on oikealla tavalla kunnioittaa vanhimpia ja toisia kanssamatkaajia. Saamme (jokainen) kilpailla toinen toisemme kunnioittamisessa. Ihmispalvonta ei kuulu seurakuntaan.

Seurakuntakuri koskee kaikkia seurakunnan jäseniä. Se ei ole yksinvaltiaitten hirmuvaltaa vaan Jumalan sanasta nousevan järjestyksen kunnioittamista ihmisen omaksi parhaaksi.
Oikea järjestys on rakkautta ja se tuo turvallisuutta ja oikeiden rajojen säilyttämisen.
Seurakunta ei ole demokratia vaan kuningaskunta. Sen päänä on itse Jeesus Kristus, jolle kaikki seurakunnan jäsenet ovat alamaisia.

Raamattu, Jumalan sana, on yksi ja ainoa ohjenuora johon seurakunta nojaa elämässä ja opissa. Seurakunnalla ei ole muuta käsikirjaa.

Seurakunnan yhteys on Hengen synnyttämää yhteyttä, joka kumpuaa siitä samasta pelastuksen lähteestä, Jeesuksen rsitin sovituksesta, joka on jokaisen uudestisyntyneen uskovan hengellisen elämän alkulähde.
Armosta ja ansiotta olemme saaneet pelastuksen lahjan. Näin se samalla myös liittää uskovat, todelliset Jeesuksen seuraajat toisiinsa, yli valtakuntarajojen.

Seurakunta koostuu uskoon tulleista ja vajavaisista ihmisistä, jotka uskoon tultuaan ovat myös käyneet uskovien upotuskasteella. Apostolien teoissa kerrotaan, että uskoon tulleet pysyivät yhteisessä opetuksessa, leivänmurtamisessa ja rukouksessa.

Seurakunnan tehtävä maailmassa on olla valona ja suolana, vieden pelastuksen sanomaa aina maailman ääriin asti.

Seurakunta on paikka, jonka tulisi koota yhteyteensä niin vanhoja kuin nuoriakin.
Seurakuntaelämää rikastuttaa Pyhän Hengen vaikutus yksityisissä ihmisissä, armolahjojen ja armoituksen mukaan. Pyhä Henki haluaa olla johtamassa seurakuntaa aina oikeaan suuntaan. Erilaisuus, erilaiset armolahjat ja palvelutehtävät rikastuttavat seurakuntaelämää.

Seurakunnassa erilaiset ihmisluonteet ovat monesti vaikea kasvupaikka, mutta oikealla sydämen asenteella ne kasvattavat meitä. Siellä hengelliset isät ja äidit saavat kantaa heikkojen vajavaisuuksia, eikä elää vain itselleen mieliksi.
Heikkojen on annettava kasvaa Jumalan antamaa kasvua, jokainenhan meistä tarvitsee joskus myös rinnalla kulkijaa.

Vastuun kantaminen on jokaisen uskovan etuoikeus, kantaa vastuuta niin taloudellisesti kuin fyysisestikin, kukin mahdollisuuksiensa mukaan. Se ei ole pakollista suorittamista, vaan vapaaehtoista, sydämestä kumpuavaa halua palvella. Jumala kyllä huomio nekin ihmiset jotka haluaisivat palvella, mutta joilla on asioita, jotka estävät sen.
Mikään palvelutehtävä ei koskaan ole mitätön ja vähäarvoinen - kaikkia tarvitaan.

Armollisuus ja anteeksiantaminen kuuluu seurakunnassa kaikille, heikoille ja langenneille, ja niille, jotka katuvat omia vääriä tekojaan. Väärä kovuus ja anteeksiantamattomuus ei kuulu seurakuntaelämään.

Seurakunnan itsetarkoituksena ei koskaan ole rukoushuoneet, temppelit, jne, ne ovat vain rakennustelineitä jotka jäävät tänne seurakunnan uskovien ylöstempauksen jälkeen.

Seurakunta etsii ja kirkastaa vain sen Herraa, Jeesusta Kristusta. Hän omistaa seurakunnan ja siksi seurakunnan tulee olla kaikessa Kristukselle ja hänen sanalleen kuuliainen.
Jumalan sanalle on vierasta sellainen ajattelumalli, että uskova ei kuuluisi mihinkään seurakuntaan. Seurakunnattomuus ei ole Raamatun sanan mukaista. Useasti se on ennemmin vastuun pakoilua ja ylpeyttä olla alistumatta seurakuntajärjestyksen alle. Poimitaan siunauksia vain sieltä ja täältä ja altistetaan oma elämä monenlaisille, jopa väärille opetuksille.

Täydellistä seurakuntaa ei ihmistasolla löydy maan päällä, mutta Hengen tasolla Kristuksessa uskovat, seurakunta on "täydellinen". Kristuksen sovitustyö luetaan meidän vajavaisten hyväksi.
Seurakunnan Herra käyskentelee tänäänkin seurakunnan keskellä ja tuntee sydämemme salatuimpaan saakka.

Seurakunta ei pyydä anteeksi olemassaoloaan eikä se anna maailman voittaa itseään, vaan se haluaa Herran Hengen avulla voittaa kadotukseen matkalla olevia ihmisiä Jeesukselle Kristukselle.

Sinua siunaten: Ari Tanhula
06.02.2017




JOULUN AIKA 01.12.2017
Kielen synti 11.09.2017
Vapahtajamme Jeesuksen uhri on täydellinen 01.04.2017
Ajatuksia seurakunnasta 06.02.2017
Aito, oikea, kopio, vai väärennös? 01.03.2016
PELASTUKSEN IHANUUS 28.12.2015