Paimenen kynästä


Kielen synti

Varmasti jokainen ihminen on joutunut ainakin jossakin elämänsä vaiheessa tilanteeseen, jossa on päästänyt suustaan ulos "sammakoita".
Jumala itse on jo käskyissään sanonut "älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi". (2.Ms.20:16)
Jaakob kirjoittaa, että kieli on pieni jäsen, se on kuin pieni kipinä josta voi tulla suuri "palo".
Kielellä voi lausua herjauksia, taikka sillä voi myös ylistää Jumalaa. (Jaak.3:1-18)
Ihmisen on paljon helpompaa puhua asioista ja toisista ihmisistä pahaa mieluimmin, kuin hyvää.
Pahan puhumisella yrittää helpottaa omaa vajavaisuuttaan ja pahuuttaan, kun kertoo toisista "juoruja", näin yrittäen hämätä itseään, että enhän minä ole yhtään tuota toista pahempi. Jopa haetaan hyväksyntää omille vääryyksille, etsimällä lähimmäisestä samanlaisia ominaisuuksia.
Jumalalle antautunut ihminen haluaa elää ja toimia myös puheiden alueella oikein ja rakentavasti.
Daavid pyytää ja rukoilee Jumalaa, että Hän asettaisi hänen huulilleen vartijan. (Ps.141:3)
Pahat puheet ovat "luonnolliselle” ihmiselle mieluisia kuulla ja puhua niitä eteenpäin. Se ei koskaan ole rakentavaa, eikä tee ihmisestä luotettavaa. Se ei millään tavalla auta lähimmäistä, eikä se myöskään kirkasta Jumalan valtakuntaa mitenkään.
Hyvät, kauniit ja totuudelliset puheet taas puolestaan ovat päinvastaisia, ja niitä Jumalan ihminen tavoittelee, sillä se rakentaa ja kirkastaa Jumalaa ja Hänen pyhyyttään.
Jos on erehtynyt puhumaan lähimmäisestään väärin, on mahdollisuus korjata asia pyytämällä anteeksi ja valvoa omaa itseään, ettei enää tekisi niin.
Vääryyttä kokeneena on myös ihana etuoikeus rakastaa ja antaa anteeksi katuvalle lähimmäiselle, ja elää todeksi sana "rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa" (1.Kor.13.1-5-13).

Vielä loppuun runo, jonka kirjoitin 19.11.2016 sisäisen kutsun innoittamana:


JUORUILIJA

Ootko kuullut ihmisestä, aivan niin kuin joku meistä. Juoruilijan nimeä kantaa, siitä ylpeyden aihetta antaa.
Istuu päivät toreilla, silmät, korvat, tarkkana. Jos ois jotain mullakin, kerrottavaa muillekin.
Valppaana jokainen aisti, ettei jää mistään paitsi.
Juoruilija tietää kaiken, muuten olisi sydän vaikee ja mieli haikee.
Jutut uudet, aika suuret, niitä ei pysty pitämään.
Pakko on nyt kaiken jakaa, vaikka olis kulku merten takaa.
Juoruilija parka, miksei sydämesi ole arka.
Unohtanut käskyn on, et kaikki tulee valohon.
Juoruilija parka, tunnon tuskat karkottaa ja uuden juoksun aloittaa.
Jotta voisi elää, on pakko herää ja toisten kuulemiset kerää.
Juoruilija jaksaa kyllä, onhan sillä hymy yllä petollisen sydämen.
Maassa makaa yksi meistä, juoruilija vuorollaan. Toiset katsoo ihmeissään ja toiset kulkee ohi vaan.
Taas on juorut tiellä, mutta kantajaa ei oo siellä. On valta vaihtunut ja toiset juorut alkaneet.
Loputon on kielten synnit, ihmisraukan perisynti.
Kunpa meistä ei nyt kukaan, kulkisi ihmismielen mukaan.
Jos Kristus ei saa armahtaa, ja sydäntä niin puhdistaa, on juoruilijan osa tää, et iät itkee sydän tää, juoruilijan määränpää.

Ari Tanhula
11.09.2017




Kielen synti 11.09.2017
Vapahtajamme Jeesuksen uhri on täydellinen 01.04.2017
Ajatuksia seurakunnasta 06.02.2017
Vihan lapsesta uuteen elämään! 01.12.2016
Valintojen edessä? 01.11.2016
Aito, oikea, kopio, vai väärennös? 01.03.2016
PELASTUKSEN IHANUUS 28.12.2015
Jeesus on tie, totuus ja elämä 01.11.2015